Kirjailija
Tuotanto
    Nuoruustuotanto
       Korean Kirstin poika
    Välivaihe
       Laiva on lastattu
       Vilpitön usko
    Kypsyyskausi
       Jaakob painii enkelin kanssa
       Mustan kukon laulu
       Pyörä
    Myöhäistuotanto
       Matka vuorelle
       Aamu keisarin kaupungissa
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

Veertin kävellessä jälleen pihaansa hänen mielensä on jo valoisampi, melkein hän on iloinen. On aivan kevyt hengittää, jalat liukuvat kuin itsestään. Mikä pöhkö hän on, kun ei ole heti ymmärtänyt, mistä tässä kaikessa on kysymys. On kysymys uskosta, Veertin uskosta, ja sitä hänellä totta vieköön on. Hänellä on melkein samanlainen usko kuin oli Ruuvalisella, eivätkä ihmiset saa sitä kiskotuksi hänestä pois. Miten sanoikaan Ruuvalinen: Ei mikään olevainen, ei kukka eikä kivi eivätkä tähdet taivaalla ole olemassa vain oman olemisensa vuoksi, vaan sen vuoksi, että olisi olemassa uskoa ja sitä aina laatunsa mukaan kullakin ihmisellä. Ja minulla tuo usko on siinä, että pidän mieleni puhtaana ja rakastan kaikkea, mitä kohtaan.

Veerti istahtaa kivelle siihen polun varrelle. Ja nyt hän ei ajattele mitään muuta kuin tuota pyörää. Totisesti, tuo pyörä on olemassa juuri sitä varten, että Veertin usko koeteltaisiin. Koska se on aivan vähäpätöinen esine, rahallisestikin vähäarvoinen, sopii se juuri sen vuoksi Veertin uskon koetinkiveksi. Tuon pyörän merkeissä Veerti on pitänyt mielensä puhtaana, mutta sen merkeissä hänen on myös rakastettava ihmisiä, tuotakin hengessään onnetonta Asseria. Niin se on. Tuo pyörä on kuin peili, josta Veerti voi katsella itseään, kuin salaperäinen punnus, jonka avulla hän voi saada selville oman mittansa ja painonsa. Niin niin, tuo pyörä on loppujen lopuksi ollut siunaukseksi ja iloksi.

Takaisin