Kirjailija
Tuotanto
    Nuoruustuotanto
       Korean Kirstin poika
    Välivaihe
       Laiva on lastattu
       Vilpitön usko
    Kypsyyskausi
       Jaakob painii enkelin kanssa
       Mustan kukon laulu
       Pyörä
    Myöhäistuotanto
       Matka vuorelle
       Aamu keisarin kaupungissa
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

Liteinin sillan kohdalla, tässä alajuoksussaan on Neva vuolas ja leveä. Leveä on rautakaiteinen siltakin. Poika istuu siltapenkillä. Mikä lohtuisa näköala, suurimittaista, laveaa ja tuhlailevaa, palatsit etenevät vastapäistä rantaa elokuiseen, lämpimään autereeseen, upeita rauta-aitoja ja portteja, vanhoja, tuuheina kaartuvia puita. Tuolla, oikealla, kohoavat Pietari Paavalin linnoituksen synkät muurit ja linnoituksen kirkon terävä torninhuippu. Joka suunnalla kohoilee kirkontorneja. Ylinnä välkkyy taivaan haaleassa sinessä suippo torni kuin kultainen huuto. Lämmin, aivan kuvottavan lämmin tuuli leyhähtelee, ja Neva loiskuilee veltosti siltapilareihin ja graniittisten laiturien kylkeen. Silta rämisee ja pauhaa. Taukoamaton ihmisvirta kiiruhtaa töihinsä ja toimiinsa, kirjaviin puuhiinsa. Kansaa kaikesta maailmasta, kömpelösaappaista sotilasta ja ylen määrin hienoa upseeria, tataaria ja kirgiisiä ja toppatakkista maalaiseukkoa ja kultakirjoliivistä bojaria, nilkuttavaa risaista kerjäläistä, kalvakasta, silmiään siristelevää maailmanmiestä, joka pitelee keppiään veltosti takapuolen päällä.

- - -

Kaunottaret, solakat, hempeät ja hemmotellut, sipsuttavat mustissa silkkileningeissään ja kauhtanoissaan, kaksi pientä, hohtokivillä koristeltua sormea lavean, kaarevan hatun reunassa, jossa strutsinsulka heilahtelee hennon askeleen tahdissa. Tuossa menee Anna Karenina, onneton, vapauteen ponnisteleva rakkaus hehkuen puoleksi sulkeutuneissa, vihreissä silmissään. Tuossa kiiruhtaa varmasti toinen onneton, kreivi Eugen Onegin, kalpeana, kiihtyneenä. Eikö hän juuri alakin hyrähdellä, kun hän kääntyy katsahtamaan taakseen samalla kun vastaan tuleva krasotka, kaunotarkin:

Mua uskokaa, kun teitä estän,
mun seurassain ei onni kestä.
Kun ensi tenho haihtuu,
kun ette enää ihanteita nää,
vain murhe, tuska teille jää!

Takaisin