Kirjailija
    Kasvu
    Innostus
    Syventyminen
    Vetäytyminen
Tuotanto
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Syventyminen

Tarkiaiset asuivat aluksi vaatimattomissa oloissa Topeliuksenkadulla Helsingissä, lopullinen asunto löytyi Cygnaeuksenkadulta. Vieraanvaraisessa kodissa kävivät sekä sukulaiset että taiteilijaystävät kuten Joel Lehtonen, Huugo Jalkanen, Wäinö Aaltonen ja Juho Rissanen. Kahvipöytäkeskustelut koskivat luonnollisesti kirjallisuutta niin oman perheen kuin vieraiden seurassa. Aikalaiset ovat kuvanneet Maria Jotunia luonteeltaan ujoksi mutta toisaalta myös reheväksi ja äidilliseksi, aviomiestä Viljo Tarkiaista pidettiin niukkapiirteisenä ja karuna. Maria Jotunilla oli läheinen yhteys lapsiinsa, poikien sanotaan suorastaan jumaloineen äitiään "Pupua". Maria-äidin syventyessä kirjoittamiseen aviomies ja pojat lomailivat Tuusulan kesäasunnossa Myyrinmäessä. Pystyäkseen kirjoitustyöhön Maria Jotuni tarvitsi yksinäisyyttä, runsaasti kahvia ja joskus jopa tupakkaakin.

Maria Jotuni osallistui 1910-luvulla innokkaasti kirjallisuutta ja sen yhteiskunnallista asemaa koskeviin keskusteluihin. Hän oli miehensä ja Eino Leinon ideoiman Kirjailijaliiton vastaisen Kirjallinen Työ -ryhmän johtokunnan jäsen. Viljo Tarkiainen tuki vaimoaan tuomalla tämän teoksia esille kirjoituksissaan ja tarjoamalla niitä ulkomailla julkaistavaksi. Tarkiaisen toimet närkästyttivät osaa kirjallisuuspiireistä ja häntä arvosteltiin ankarasti puolueellisuudesta. Maria Jotuni joutui itse skandaalin kohteeksi pahennusta aiheuttaneen Tohvelisankarin rouva -esityksen takia vuonna 1924. Näytelmän ruumisarkussa ilottelu uhkasi viedä peräti Kansallisteatterin valtion avustukset.

Maailmansota ja Kansalaissota toivat herkkätuntoisen Maria Jotunin elämään epävarmuutta ja rahahuolia. Ahdistuksen takia hänen terveytensä heikkeni jo keski-ikäisenä. Maria Jotunin isä oli kuollut vuonna 1913 ja hänen äitinsä kuoli muutamaa kuukautta ennen Tohvelisankarin rouva -näytelmän ensi-iltaa. Lapsuudenkoti oli jouduttu myymään rahapulassa pari vuotta ennen isän kuolemaa. Maria Jotunin ilonaiheita olivat pojat Tuttu ja Jukka, jotka innoittivat häntä mm. teokseen Jussi ja Lassi. Kirjailija harrasti taidehistoriaa, oli kiinnostunut elokuvasta ja luonnollisesti myös teatterista. Hän nautti kodin sisustukseksi hankkimistaan taideteoksista ja koriste-esineistä. Maria Jotunistakin tehtiin taidetta: Wäinö Aaltonen muovasi aviomiehen pyynnöstä Mariasta pronssisen rintakuvan.

Perhekuva vuodelta 1920
Perhekuva vuodelta 1920