Kirjailija
Tuotanto
    Novellit
       Rakkautta
       Arkielämää
       Tyttö ruusutarhassa
    Näytelmät
       Miehen kylkiluu
       Tohvelisankarin rouva
       Klaus, Louhikon herra
    Aforismit
    Huojuva talo
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

Piia: Ei Karoliina ilman jää, sanokaa minua valehtelijaksi.
Karoliina: Herranterttu tuota lasta.
Veijo: Jos on naimissa jonkun kanssa, saa joltakulta aina jotakin. Se on kaupanluontoinen asia.
Karoliina: Siinä se kuultiin.
Juulia: Mutta jos on vaan rakkautta ollut, eikä naimisissa ollenkaan, jää ilman niin että paukahtaa.
Karoliina: Vai siinä mitä rakkautta, olennon kunnollisuutta.
Juulia: Väärennettyä. Sinulla on löysä lettikin, omasi ei ole noin paksu.
Karoliina: Ja se on valhe! Joka hius on äitini synnyttämä. Olen taattua tavaraa. Enkä väärää ilkiäisi pitääkään, että kuoltuani ei tarvitseisi hävetä ja näyttää valehdelleeni. Väärennetyillä hyvyyksillä en ole etuja vetänyt, voin vastata siitä!
Juulia: Kaikki oikeaa ja kuitenkin petetty! Siitä näet Piiakin, miten viisaan neitsyen on meneteltävä, ettei öljy lampussa loppuun pala.
Piia: Minä menenkin naimisiin suoraan ensimmäisen miehen kanssa, minkä kohtaan.
Juulia: Ja rakastut jälestäpäin?
Piia: Omaan mieheeni.
Aadolf: Kuulkaapa nuorisoa. Nehän ovat viisaampia kuin me.
Veijo: Aina nuoret ovat viisaampia, sillä he eivät ole ajatelleet liikaa vielä.
Piia: Kun mies on oma, rakastaa sitä jo siksi, että se on oma, olkoonpa minkälainen tahansa!
Karoliina: Mutta sitä minä sanon järjeksi!
Aadolf: Kas, tyttöhän on filosofi kuten isänsäkin.
Piia: Kun on tyhmä ja pitää aina ajatella, tulee pakostakin filosofiksi.
Juulia: Entäpä, jos mies sellainen, jota et siedä?
Piia: Pitää hyvänänsä, koska kerran on naimisissa sellaisen miehen kanssa.
Juulia: Eihän naisen kanssa voi olla naimisissa.
Aadolf: Miksi ei, naisen kanssahan minäkin olen naimisissa.

Takaisin

Tohvelisankarin rouva 1960
Tohvelisankarin rouva 1960
Teuvo Pulkkinen Aadolf ja Aira Kauhanen Riikka
Valokuva Kuopion kaupunginteatteri