Kirjailija
Tuotanto
    Novellit
       Rakkautta
       Arkielämää
       Tyttö ruusutarhassa
    Näytelmät
       Miehen kylkiluu
       Tohvelisankarin rouva
       Klaus, Louhikon herra
    Aforismit
    Huojuva talo
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Näytelmät

Maria Jotunille näytelmämuodon omaksuminen ei ollut vaikeaa, sillä hän oli kirjoittanut jo useita vuoropuheluun perustuvia novelleja. Draamojen työstäminen tosin vaati häneltä enemmän aikaa kuin nopeasti syntyneet novellikokoelmat. Jotuni käytti näytelmissään tietoisesti perinteisiä draaman rakennekeinoja. Niistä löytyivät kolminäytöksisyys, ajan ja paikan yhteys, ristiriidat ja odottamattomat käänteet. Jotuni luonnehti roolihahmojensa fyysistä olemusta harvoin ja antoi vain niukasti näyttämö- ja ohjausviitteitä. Arvostelujen mukaan Jotunin komedioissa oli liikaa henkilöitä ja ihmissuhteiden verkostot muodostuivat liian monimutkaisiksi. Tragedioitten draamallista rakennetta kiinteytti ja selkeytti keskeishenkilön korostettu asema. Maria Jotunin näytelmien juonenkehittely eteni vahvasti dialogiin perustuen. Henkilöiden luonne ja useat merkittävät juonenkäänteet ilmaistiin usein vain vuoropuhelussa eikä toiminnallisin keinoin.

Maria Jotuni suosi suomalaisten 1900-luvun alun näytelmäkirjailijoiden tavoin realismia ja naturalismia. Alusta alkaen Maria Jotunin näytelmissä keskeistä on vapaus. Varhaisvaiheessa vapauden teemaa käsitellään ihmissuhteita ja tunteita korostaen. Esikoisnäytelmässä Vanha koti ja sitä seuraavissa Miehen kylkiluu ja Savu-uhri -näytelmissä on nähty samaa kotimaisen huvinäytelmän perinteistä elämänkuvaa kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen tai Nummisuutarien näyttämötoteutuksissa. Auringonpaisteiset, joskus alakuloisetkin, tunnelmat viittaavat myös venäläisen draaman klassikoihin, Tšehoviin ja Gorkiin. Jotunille tyypilliseen tapaan sekä Savu-uhri että Miehen kylkiluu -näytelmissä on yhtymäkohtia aikaisemmin ilmestyneeseen laajaan novelliin Arkielämää.

Aikanaan hyvin ajankohtainen keinottelusta kertova Kultainen vasikka -näytelmä poikkesi varhaisista näytelmistä. Maria Jotunin näkökulma kylmeni ja huumori muuttui satiirisemmaksi. 1920-luvulta alkaen Jotunin näytelmissä omistaminen ja valta tulivat keskeisimmiksi tunteiden sijasta. Jotunin ihmiskuva oli syventynyt ja teemojen käsittely samalla kärjistynyt. Olen syyllinen -näytelmä perustuu Raamatun kertomukseen kuningas Saulista ja käsittelee nimensä mukaisesti syyllisyysaihetta. Maria Jotunin maailmankatsomuksellisten pohdiskelujen lisääntyminen näkyy sekä edellisessä että Klaus, Louhikon herra -näytelmässä. Jotunin näytelmätuotanto synkkeni ja vakavoitui loppua kohden, mutta silti siinä oli pohjavireenä toivo paremmasta maailmasta.

Maria Jotunia näyttämöllä 1966
Maria Jotunia näyttämöllä 1966
Veikko Kaukonen Anastaasius, Arvo Hämäläinen Topias, Seija Haarala Ilta ja Raili Tiensuu Martta Amerikan morsian -näytelmässä
Valokuva Kuopion kaupunginteatterin arkisto