Kirjailija
Tuotanto
    Novellit
       Rakkautta
       Arkielämää
       Tyttö ruusutarhassa
    Näytelmät
       Miehen kylkiluu
       Tohvelisankarin rouva
       Klaus, Louhikon herra
    Aforismit
    Huojuva talo
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tohvelisankarin rouva

Maria Jotunin viidennen näytelmän Tohvelisankarin rouva alkuvaiheet olivat vaikeat. Jotunin kustantaja WSOY hylkäsi teoksen, koska se ei sopinut luonteeltaan kustantamon toimintaperiaatteisiin. Viljo Tarkiainen tarjosi teosta Otavalle, joka sen uskalsi julkaista. Näytelmän esittäminen Kansallisteatterissa oli kuitenkin liikaa 1920-luvun teatteriyleisön siveystajulle: osa katsojista poistui kesken ensi-iltaesityksen. Näytelmä synnytti kirjasodan, jota käytettiin hyväksi, kun eduskunnan budjettikeskustelussa vuonna 1924 kritisoitiin Kansallisteatterin toimintaa. Näytelmän saama nurja vastaanotto ei kuitenkaan vaikuttanut Maria Jotunin kirjoittamistyöhön, koska hän tiesi olleensa uskollinen omalle kirjalliselle luonteelleen.

Vanheneva tilanomistaja Aadolf on virkansa menettänyt metsäherra, jonka rikas veli Justus tekee kuolemaa naapuritalossa. Aadolfin ahne Juulia-vaimo on suostunut avioliiton vankilaan ainoastaan Justuksen perinnön toivossa. Juulia aikoo omaisuuden saatuaan lähteä rakastettunsa Veijon luokse, mutta tämä on kiinnostunut enemmän Juulian tytärpuolesta Piiasta. Tapahtumien edetessä selviää, että Justuksella on veljensä ohella muitakin perijäehdokkaita kuten emännöitsijä Karoliina ja tämän salassa pidetty tytär Lempi. Juulia lähtee voitonvarmana kaupunkiin odottamaan rahojaan, kun Justuksen kerrotaan kuolleen. Mikä parasta: mies kuoli ilman testamenttia. Muut jäävät pitämään hilpeitä peijaisia, kunnes Justus ilmestyy paikalle "kuolleista heränneenä" ja säikäyttää koko joukon.

Hirtehisen komedian kaksi ensimmäistä näytöstä esittelevät eri henkilöiden ihmissuhteet, jossa keskeisenä on Juulian ja Aadolfin laimea avioliitto. Yhdentoista roolihenkilön rahaa tai rakkautta janoavista, laillisista tai laittomista suhteista kerrotaan satiirin keinoin. Ensi silmäyksellä miehet, erityisesti tohvelisankari Aadolf, vaikuttavat heikoilta ja siten korostavat vahvoja ja aktiivisia naishahmoja. Kolmannessa näytöksessä tyylilaji vaihtuu yllättäen farssiksi, kun Justuksen kuoleman odotus on kärjistetty vallattomaksi ilveilyksi. Absurdin näytelmän teema paljastuu Irmeli Niemen mukaan viimeisessä vuorosanassa:"Elämä onkin vallan naurettavaa, jos sen vakavasti ottaa." Näytelmän sisältö on puhutellut edelleen suomalaisia teatterissakävijöitä, sillä vuosien 1970-1990 välillä sen näki eri teattereiden esityksissä lähes puoli miljoona katsojaa.

Tekstinäyte Tohvelisankarin rouva
Tekstinäyte

Tohvelisankarin rouva 1960
Tohvelisankarin rouva 1960
Sylvi Koponen Juulia ja Teuvo Pulkkinen Aadolf
Valokuva Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kuva-arkisto