Kirjailija
Tuotanto
    Novellit
       Rakkautta
       Arkielämää
       Tyttö ruusutarhassa
    Näytelmät
       Miehen kylkiluu
       Tohvelisankarin rouva
       Klaus, Louhikon herra
    Aforismit
    Huojuva talo
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Arkielämää

Arkielämää -novellissa Kiertelevä "pappi" Nyman saapuu tutulle savolaisseudulle heinänteon aikaan. Hän tapaa Koppelmäen vauraassa talossa isäntäväkeä ja palkollisia. Kuuma ja pitkä kesäpäivä kuluu Nymanilta verkkaan, työväeltä heinäkiireissä. Parantajan- ja läkkisepänlahjoilla siunattua Nymania on jo odotettu saapuvaksi. Vieraanvarainen väki tarjoaa kulkijalle kestitysten ohessa viimeisimpiä kuulumisia. Nyman käväisee välillä Ohkolan rapistuneessa mökissä, missä viinalle perso kulkija tietää saavansa Roikka-Petteristä juomaseuraa. Nyman kilistelee lasia myös Koppelmäen vanhan isännän kanssa keskustellessaan. Papiksi aikonut kulkija intoutuu juovuspäissään tapansa mukaan saarnaamaan. Koppelmäen askareet keskeytyvät ja talon väki rauhoittuu, kun Annastiina-piika tuo vastasyntyneen lapsensa esiteltäväksi. Väki päättää päivän perinteisesti saunomiseen.

Laaja, kansankuvauksena pidetty novelli rakentuu useista kertomuksista. Selkeästi rajattu aika ja paikka tekevät niistä yhtenäisen kokonaisuuden. Keskeishenkilön, humaanin pappi Nymanin läsnäolo saa ihmissuhteisiin keskittyvien tarinoiden kerän avautumaan. Erityisesti naisten kohtalot kehdosta hautaan nousevat esiin raskaina. Vastoinkäymisiä ovat esimerkiksi raiskaus, insesti ja lapsenmurha. Onnen ja toivon mahdollisuuksiksi teoksessa nousevat lapsen syntymä ja siitä seuraava avioliittopäätös. Arkielämää -teoksen sisätarinat tähtien synnystä ja Jumalaa etsivästä pojasta esittävät Jotunin sanoman ihmisen ikuisesta kaipuusta ja etsimisestä. Koko teos tiivistyy Nymanin toteamuksessa kovakuoriaisen kapuamisesta:"Se on kuin ihminen, joka putoaa, nousee, putoaa, nousee."

Tarkka luonnon- ja ympäristönhavainnointi ovat nyt ensi kertaa esillä Maria Jotunin tuotannossa. Idyllinen luonto ja huumorin pilkahdukset etäännyttävät lukijaa murheellisista ihmiskohtaloista. Savolaisista murreilmaisuista sekä seikkaperäisestä maalaistalon arjen kuvauksesta - ruokailutavoista saunanlauteiden alla möyhiviin kastematoihin - voi päätellä, että miljöö oli tuttu kirjailijalle. Ympäristölle on ehdotettu esikuviksi Jotunin kesänviettopaikkoja Leppävirran Horsmalahdesta ja Vehmersalmen Vuorisalon saaresta. Virkaheiton Nymanin on uskottu saaneen piirteitä sekä Maria Jotunin isältä että kuopiolaiselta tuttavalta O.A.F. Lönnbohmilta (1885-1927). Nyman-hahmon vahva yhteys luonnonkaikkeuteen lienee Knut Hamsunin vaikutusta. Arkielämää sai yleisesti kiittäviä arviointeja varsinkin tyylin eheydestä, Joel Lehtonen arvosti erityisesti teoksen kansankuvausta.

Tekstinäyte Arkielämää
Tekstinäyte

Kansi Kosti Antikainen 1976
Kansi Kosti Antikainen 1976