Kirjailija
Tuotanto
    Martinmaa, mieshenkilö
    Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus
    Tunnustus
    Kenttävartio
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Martinmaa, mieshenkilö

Jorma Korpelan kustantaja WSOY esitteli "Martinmaa, mieshenkilö" -teoksen sen ilmestymisvuonna 1948 taiteilija- ja rakkausromaanina. Muita romaanin tuona aikana saamia luonnehdintoja olivat mm. psykologinen, sosiaalinen ja humoristinen. Määritelmien runsaus osoittaa kuinka monitulkintainen Korpelan tuotanto oli ensimmäisestä teoksesta alkaen. Korpelan käyttämä ironinen kerronta, kuten Markkulan talon talkoiden kansankuvausmaisessa kohtauksessa, tulkittiin huumoriksi. Jorma Korpela itse kuitenkin vierasti kovin saamaansa humoristin leimaa. Korpelan suosimaa tehokeinoa, toiston käyttöä arvosteltiin, koska se teki kerronnan jaarittelevaksi. Tuomas Anhava taas näki toistamisen romaanin parhaimpana tyylikeinona. Esikoisteosta pidettiin kypsänä, koska se kuvasi omaperäisesti ja tuoreesti ihmisen sisäistä kasvua.

Teoksen päähenkilö Martinmaa on haaveissaan elävä taiteilija, joka on paennut sivistystä maaseudulle. Hän haluaisi toimia suurena hyväntekijänä: uudistusunelmat laajenevat köyhän mökkiläisperheen avustamisesta pian koko yhteiskuntaa koskeviksi. Vaikka kyläläiset pitävät tienlaidassa maalaavaa taiteilijaa hupsuna, hän onnistuu saamaan yhteisössään keskeisen aseman. Martinmaa kohtaa kylässä nuoruudenrakastettunsa Merin, joka on avioitunut paikallisen metsänhoitajan kanssa. Merin aviomies tekee yllättäen itsemurhan. Martinmaa tuntee olevansa syyllinen tapahtuneeseen, koska hänellä on Meriä kohtaan yhä tunteita. Martinmaa muuttaa kaupunkiin ja saavuttaa kaipaamansa maineen taiteilijana. Hänen mahdollisuutensa Merin suhteen ovat menneet. Martinmaa löytää rakkaudelleen uuden, laajemman kohteen.

"Mieshenkilö" romaanin alaotsikkona on hyvin kuvaava. Elämässään kovin eksyksissä oleva idealisti kuvittelee suuria itsestään, mutta on lopulta vain mieshenkilö muiden joukossa. Lukijalle ei edes paljasteta päähenkilön nimeä tai ulkoista olemusta. Martinmaa käy jatkuvaa sisäistä keskustelua tekojensa ja tunteidensa oikeutuksesta. Romaanin hahmoista metsänhoitaja Karhala ja kirvesmies Makkonen heijastavat niitä piirteitä, jotka päähenkilö soisi itselleen: älykkyyttä, liikemiesmäisyyttä ja seksuaalista viehätysvoimaa. Tärkein ominaisuus, lähimmäisenrakkaus, löytyy kuitenkin häntä maalla seurailleen yksinkertaisen Eljaksen kohtalosta. Kurkiaura-vertaukset teoksen alussa ja lopussa tiivistävät yhden kirjailijan perussanomista: ihmisen sisäinen kehitys on mahdollinen.

Martinmaa, mieshenkilö
Tekstinäyte

Kansi Jaakko Somersalo 1948
Kansi Jaakko Somersalo 1948