Kirjailija
Tuotanto
    Martinmaa, mieshenkilö
    Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus
    Tunnustus
    Kenttävartio
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus

Jorma Korpela kertoi pyrkineensä "Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus" -romaanillaan suomalaisen sanataiteen tietoiseen uudistamiseen. Teoksen monikerroksisuus, sujuva tyyli ja sanankäyttö saivatkin kiitosta arvostelijoilta. Kirjailijan suureksi pettymykseksi jotkut kriitikoista, kuten Rafael Koskimies, eivät ymmärtäneet hänen kirjallisia ratkaisujaan. Tänä päivänä teos on saavuttanut klassikon aseman ja siitä on otettu jo neljä painosta, viimeisin vuonna 2002.

Korpela lainasi ja mukaili "Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus" -romaanissaan muiden kirjailijoiden tekstejä. Samaa menetelmää hän oli käyttänyt esikoisteoksessaankin. "Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus" -romaanista löytyy kotimaisia laina-aineksia mm. Aleksis Kiven ja Uuno Kailaan tuotannosta, ulkomaisia Bernard Shaw'lta ja Maurice Maeterlinckilta. Korpelan käyttämien psykiatristen taudinkuvausten ja jopa kerronnan rakenteen katsotaan pohjautuvan filosofi Eino Kailan teokseen Persoonallisuus.

Romaanin päähenkilö on orvoksi jäänyt maalaisnuorukainen, jota ei erikseen nimetä. Hänen ystävänsä kylähullu Riitu kertoo tarinoita Vinkkelsmanista, lääkäristä jonka oli pakko jopa tappaa "viran puolesta aina joitakin". Päähenkilö ajautuu sattumalta opiskelemaan lääketiedettä ja pääsee lopulta mielisairaalan ylilääkäriksi. Hänen ympärilleen kerääntyy joukko erikoisia henkilöitä kuten kirjailija Raiski, johtaja Mellonen, maisteri Pomilov ja neiti Lilian. Näistä tuttavista moni päätyy mielisairaalan potilaaksi. Päähenkilön epätodelliset kokemukset saavat hänenkin maailmansa hajoamaan. Hän esittelee itsensä tohtori Finckelmaniksi, jonka hahmosta onkin tullut päähenkilön toinen minä. Päähenkilö pakenee sekasortoista elämäänsä kotiseudulleen. Hän haluaa löytää oman minänsä ja päästä irti Finckelman-hahmosta.

Romaanin ajassa edestakaisin liikkuva tarina rakentuu monenlaisista kerroksista. Näkökulman perustaso on realistinen, päähenkilön kehityksestä kertova. Päähenkilön sisäistä kasvua värittää toisen minän, kylmän ja tunteettoman Finckelman -hahmon, hallitsema surrealistinen mielikuvitusmaailma. Myös muut sivuhenkilöt peilaavat päähenkilöä, hänen toiveitaan ja pelkojaan. Kirjallisuudentutkijat nimittävät heitä mm. kaksoisolennoiksi ja sivupersooniksi. Inka Niskasen mielestä koko henkilörakennelma kuvaa kollektiivista minää. Teoksessa pohditaan vieraantumisen ja syyllisyyden teemojen lisäksi myös kirjoittamista. Päähenkilö kertoo nuorukaisena miettineensä "että voisinhan kirjoittaa romaanin" ja kirjoittaakin tarinaansa itse muistiin. Korpela miettii jo kirjan alussa ilmaisemisen vaikeutta ja laittaa henkilönsä myöhemmin keskustelemaan jopa romaanin olemuksesta. Hän on asettanut päähenkilön rinnakkaishahmoiksi kirjailija Raiskin, joka ei löydä enää aiheita sekä alkoholisoituneen Salevan, joka on joskus julkaissut runokokoelman.

Tohtori Finckelman
Tekstinäyte

Kansi Paavo Ojasti 1969
Kansi Paavo Ojasti 1969