Kirjailija
Tuotanto
    Martinmaa, mieshenkilö
    Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus
    Tunnustus
    Kenttävartio
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Kenttävartio

Jorma Korpelan viimeinen romaani Kenttävartio julkaistiin syksyllä 1964 muutama kuukausi hänen kuolemansa jälkeen. Kenttävartio tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan etuvartiokomppanian eteensä asettamaa noin joukkueen vahvuista osastoa, joka vartioiden ja partioiden avulla pitää silmällä etumaastoa ja vihollisen hyökätessä asettuu vastarintaan. Perinteisestä realistisesta sotaromaanista poikkeava kirja sai ristiriitaisen vastaanoton. Korpela ei kuvannut teoksessaan dramaattisia taistelukohtauksia eikä sankareita. Rintamatapahtumat olivat kirjailijalle vain lavasteita, sillä hän halusi modernismin tyyliin pohtia yksilön asemaa valtavassa sotakoneistossa. Kirjaa perinteisistä lähtökohdista lukeneet valittivat että, Korpela "on antanut väärän kuvan sodasta". Kriitikoista osa oletti, että kirjailija ei ehkä sittenkään olisi pitänyt tekstiään vielä täysin valmiina. Korpelan kerronnan keinoista saivat kehuja kielenkäyttö, dialogi ja huumori.

Sotamies Sopanen sijoitetaan lyhyen sotilaskoulutuksen jälkeen kenttävartioon. Ensimmäisen yövartionsa aikana Sopanen aiheuttaa pelästyksissään väärän hälytyksen. Tunaroinnin aiheuttama ärtymys leviää rykmentin esikuntaan saakka: avuton ja yksinkertainen Sopanen joutuu kokeneiden jermujen silmätikuksi. Miehet kummastelevat myös korpraali Hintikkaa, joka on halunnut kenttävartioon divisioonan kirjurin helposta tehtävästä. Sotamies Sopanen määrätään vartioimaan Hintikan parina. Vartiossa Sopanen luottaa enemmän Hintikan sanaan kuin omiin havaintoihinsa ja vihollispartio pääsee linjojen läpi. Sopasen viimeinen erehdys, valoraketin laukaiseminen vahingossa, osuu yksiin vihollisen yllätyshyökkäyksen kanssa. Vahingonlaukaus vie sotamies Sopasen kenttäoikeuteen, missä hänet tuomitaan teloitettavaksi.

Syyllisyys on myös Jorma Korpelan viimeisen teoksen teema, jota hän kuvaa välillä melko irvokkaastikin sotavoimien valtarakenteiden avulla. Sodankäynti vaatii ehdotonta kuria ja sokeaa tottelemista. Sotamies Sopanen ja korpraali Hintikka eivät noudata annettuja määräyksiä. Sopanen oli liian kokematon osatakseen toimia oikein, kun taas Hintikan ratkaisuja ohjaa hänen omatuntonsa. Viime kädessä jokainen rykmentin miehistä on osasyyllinen rintamalla tapahtuviin virhearviointeihin, mutta kukaan ei halua ottaa vastuuta. Sodan järjettömyyttä korostaa se että sotamies Sopasesta, koko järjestelmän mitättömimmästä osasta, tehdään syntipukki.

Kenttävartio
Tekstinäyte

Kansi Pekka Loiri 1983
Kansi Pekka Loiri 1983