Kirjailija
Tuotanto
    Martinmaa, mieshenkilö
    Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus
    Tunnustus
    Kenttävartio
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

Koskelin oli liikkunut paljon, kuljeksinut paikasta toiseen ympäri Suomea, ollut monenlaisissa puuhissa, etupäässä metsätöissä ja keräillyt kokemuksia eri aloilta. Eikä hän salaillut tätä toisiltakaan, ei missään tilanteessa, hän kertoi auliisti ja kaikkialla ja kaikille kaikesta, mitä oli nähnyt ja kuullut maailmalla. Ja merkillistä kyllä, melkein säännöllisesti hänen kertomuksensa jossain vaiheessa sivusi talvisotaa ja sen pakkaspäiviä. Hän muisti monia tapauksia, hän esitti ne tarkalleen kohta kohdalta. Häntä kuunneltiin jännittyneinä, henkeä pidättäen. Ja vasta siinä kuunnellessaan moni mies ymmärsi, miten kovassa sodassa oli itsekin ollut mukana. Sillä totisesti, oli se ollut ankara sota, talvisota nimittäin, sotien sota, harvinaislaatuinen kaikkien sotien joukossa. Koskelin muisti monia miehiä, joiden ainoa vika oli, että heitä ei ollut enää. Joku sentään oli jäänyt henkiin, oli hyväkin mies, oli kuin sattumalta. tai Jumalan varjeluksesta, miten sen kukin haluaa ottaa; kukin ottakoon mielensä mukaan, Koskelin ei halunnut tyrkyttää toisille minkäänlaista oppia tai uskoa. Mutta se hänestä oli ihmeellisintä, että Kurkinen oli selvinnyt hengissä, Kalle Kurkinen nimittäin, hänen hyvä ystävänsä ja aluksi ryhmänjohtaja , myöhemmin joukkueenjohtaja. Sitä asiaa hän tosiaan ihmetteli, sillä Kurkinen oli ollut mies jos kukaan. Aina siellä missä oli hankalaa, aina pahimmassa paikassa, aina missä joku toinen ei pärjännyt. Sinne pantiin Kalle; tai meni vapaaehtoisesti kun huomasi, että muuten ei pataljoona pärjää. Mutta pysyipäs hengissä, pysyipäs yksi hyvä mies hengissä, yksi tavallista parempi mies...
- Vai oli Kurkinen komppanian paras mies, sanottiin.
- Komppanianko, kysytte, Koskelin sanoi.
- Eikä vain koko komppanian, vaan koko pataljoonan - rykmentin-. Kuulkaa, pojat, uskokaa tai elkää, mutta Kurkinen oli kukaties talvisodan paras mies. Pojat! Kersantti Kalle Kurkinen oli ehkä monien ja lukemattomien hyvien miesten joukossa kaikkein paras.
- No olipa aika sankari, oli Lammikin, komppanianpäällikkö hymähtänyt vähän pilkallisesti, kun Koskelin oli kerran komentokorsussa esittänyt nämä painokkaat sanat.
- Kyllä se oli, herra kapteeni, Koskelin oli vastannut hartaasti ja ilman leikin häivettäkään äänessä.

Takaisin

Kansi Kiki Maconi 1961
Kansi Kiki Maconi 1961