Kirjailija
Tuotanto
    Martinmaa, mieshenkilö
    Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus
    Tunnustus
    Kenttävartio
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

Te ihmettelette - Martinmaa jatkaa - että puhun näin. Kummallinen mies, te sanotte, oikea idiootti, oikea tyhmeliini! Ja voi olla, voi ollakin niin. Mutta idiootit ovat usein suurimpia ja suurimmat idiootteja. Itse Kristus oli suuri idiootti ja typerys tavallisen arkijärjen mukaan, älyä ei hänellä ollut ollenkaan ottaa elämästä irti sitä, minkä me katsomme elämän onneksi, ei, päinvastoin. Hän halusi kärsimyksiä ja kahleita, ei kahleita kantaakseen, vaan vapautuakseen ja vapauttaakseen niistä. Sillä vain se, jolla on kahleet, voi päästä niistä vapaaksi, vain vanki. voi tuntea vapauden riemua. Ja meidän päämäärämme on vapaus, me tarvitsemme kahleita. Kärsimyksiä, tuskaa, sairautta, vastoinkäymisiä, harmeja ja kovia päiviä, sotia ja ahdistusta me tarvitsemme voidaksemme nousta kohti korkeampia päämääriä. Meidän on painuttava alas voidaksemme nousta, alas lokaan ja likaan ja rapakkoon on meidän sukellettava, alennuksen tielle ja pohjamutiin. Ja mitä alemmaksi, mitä syvemmälle ihminen on painunut, sitä korkeammalle hän voi päästä, mitä enemmän menettänyt, sitä enemmän saada - ei kristillisessä mielessä, vaan inhimillisessä, ehkäpä kristillisessäkin mielessä, en tiedä. Joka kaiken on menettänyt, ei voi enää menettää mitään. Ja hän voi olla rauhallinen ja turvallisella mielellä, sellainen ihminen, ei ole mitään pelättävää. Hän voi olla oma itsensä, ei tarvitse kumarrella ketään, ei laskelmoida, ei mielistellä, aina ja kaikkialla rehellisesti ja täydellisesti omaa itseään - hän on vapaa. Ja hän huomaa, että hänellä on uusi, ehyempi elämä entistä, vasta kaiken menetettyään hänellä on kaikki. Eikä ole enää rajoja silloin, ei esteitä mitään, ei puolueita eikä karsinoita. Ihmiset ovat silloin veljet keskenään...

Takaisin

Kansi Jaakko Somersalo 1963
Kansi Jaakko Somersalo 1963