Kirjailija
Tuotanto
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tuotanto

Jorma Korpela mainitaan kirjallisuutemme modernistina. Korpelaa on pidetty myös ns. välipolven edustajana, koska hän säilytti modernismin ohella myös realismin aikaisia kirjallisia arvoja. Vaikka modernismin lähtökohdat syntyivät maamme kirjallisuudessa jo ennen toista maailmansotaa, varsinainen murros tapahtui vasta 1950-luvulla. Suuntauksen tuomia uudistuksia olivat yksilökeskeisyyden ja esteettisen muodon korostaminen. Yhden ‘suuren tarinan’ sijasta kirjallisiin teoksiin sisältyi useita eri kerroksia. Modernismin eurooppalaisista edustajista Jorma Korpelaa kiinnostivat mm. ranskalaiset eksistentialistit Jean-Paul Sartre (1905-1980) ja Albert Camus (1913-1960). Hänen suosikkejaan olivat myös venäläiset klassikot, etenkin Fjodor Dostojevski (1821-1881) ja Nikolai Gogol (1809-1852) sekä pohjoismaisista kirjailijoista Knut Hamsun (1852-1952).

Jorma Korpela käytti tuotantonsa taustamateriaalina henkisesti raskaita ja ristiriitaisia elämänkokemuksiaan. Kirjailijan äänen voikin kuulla romaanin "Tohtori Finckelman. Ihmiskurjan kertomus" minäkertojan toteamuksessa: "Kunpa voisin jokaiseen sanaan leikata palan lihaani!". Korpelan keskeisin sanoma oli ihmisenä olemisen vaikeus, jota hän käsitteli syyllisyys- ja sovitusteemojen kautta. Hänen eksistentialistista lähestymistapaansa sävytti uskonto. Korpelan kärsivän ihmisen elämän sisältö löytyy usein uskonnollisen näkökohdan kuten lähimmäisenrakkauden kautta. "Martinmaa, mieshenkilö" ja "Tohtori Finckelman, Ihmiskurjan kertomus" -teoksissa Korpela kehitti uudenlaista monikerroksista romaanityyppiä, mutta hän palasi perinteiseen juonelliseen kerrontatapaan sotaa käsittelevissä Tunnustus- ja Kenttävartio-teoksissaan

Kirjallisuuteemme Jorma Korpela toi moniulotteisen minäkäsityksen. Hän valjasti sivuhenkilönsäkin esittämään päähenkilön persoonallisuuden eri piirteitä. Korpelan romaanien minäkertojan useat erilaiset näkökulmat tekivät tästä subjektiivisen ja erittäin epäluotettavan. Suomalaisten modernistien kertojat sitä vastoin pyrkivät olemaan objektiivisia, totuudenmukaisia. Jorma Korpelan kerrontatapa saattoi samassa teoksessa vaihdella psykologisesta modernistiseen ja jopa kansankuvaukseen. Yksilöllisten ratkaisujensa takia häntä pidettiin aikansa kirjallisissa piireissä outona ja erilaisena. Tutkija Sari Salinin mukaan Jorma Korpela halusi eri esitystapoja käyttämällä ironisoida niiden perinteitä. Niinpä Korpelan teoksia ei ole helppo sijoittaa mihinkään tiettyyn ryhmään kuuluvaksi.

Esikoiskirjailija toisen työnsä ääressä: aineita korjaamassa vuonna 1948
Esikoiskirjailija toisen työnsä ääressä: aineita korjaamassa vuonna 1948
Valokuva Kuopion kaupunginkirjasto, lahjoittanut Toini Korpela