Kirjailija
Tuotanto
    Proosa
    Näytelmät
       Läpikäytävä
       Kunniakuja
       Uudesta luotava maa
       Minna
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

KAARLO BERGBOM Neroa kohtaan ei selkäsaunamenettelyä! (Emilien suuntaan) Minä nimittää Minnaa neroks ja se on tosi! -Minä tiesin, että voi herätä suuttumus, olin kuullut uhkaukset. Mutta voiko taidelaitos tehdä kuin puolueet tahtoo? Ei! Eikä tekijän tarkoitus kiihottaa, vaan paljastaa epäkohdat. Tämän vois ihmiset itse nähdä, jos esitykset jatkuvat. Tekijällä tosin taipumus melodraamallisiin lauselmiin, mutta se -luulen -naisten tapa… (Emilie puistaa päätään) Jaa -usein myös miesten, kuten täälläkin on saatu kuulla.
PUHEENJOHTAJA Pois vihjailut! Suoritetaan äänestys. Ne kuin kannattaa näytäntöjen lopettamista, nostaa käden. ( Kaikki paitsi Kaarlo ja Emilie) Nyt ne jotka tahtoo jatkaa.
(Kaarlo ja Emilie) Asia päätetty! (Lyö pöytään) Neiti Emilie kirjoittaa: ”Sen mielipahan johdosta, jota Minna Canthin kirjoittama ' Kovan onnen lapsia' on herättänyt suurissa teatteria kannattavissa piireissä, päätettiin lakkauttaa näytelmän enempi esittäminen.” (Lyö pöytään)
KAARLO BERGBOM (nousee, suuttumusta pidätellen) Me katuu kerran tämä päätös! Tämä ”yleinen mielipide”, jota me nyt sokeasti väistymme, hyökkää kerran yhtä sokeasti meidän päällemme… Se on oleva ansaittu rangaistus. (Istuu)
PUHEENJOHTAJA (seisten) Me toivotamme tohtori ja neiti Bergbomille jatkuvaa menestystä uusia uria aukovassa -jaa niin, siis jatkuvaa menestystä. Vastaisuudessakin voitte aina luottaa meidän tukeemme. (Kopautus) Kokous päättynyt! (Menee, samoin jäsenet)
EMILIE BERGBOM Tahtooko Karl, että en kirjoita?
KAARLO BERGBOM Emilie kirjoittaa! Pistää kynän pulloon ja kirjoittaa tämä häpeätahra pöytäkirjaan. (Emilie kirjoittaa) Ei aamunsarastus - ei itselle, ei teatterille, ei Suomen kansalle -mutta tätä Emilie ei kirjoita.
EMILIE BERGBOM Kun Karl puhuu, mikä pään heilahdus!
KAARLO BERGBOM (ilahtuu hiukan) Voisko olla? Jos vielä enemmät pyyhkimiset ja korjaukset, ei olis käynyt näin?
EMILIE BERGBOM Silloin ei mikään draama, Karl pyyhki niin paljon.
KAARLO BERGBOM Voisko olla? Minna uskoi näytelmään, minä en.
EMILIE BERGBOM Juur Karl uskoi: suur draama, suur draama…
KAARLO BERGBOM (pää käsien varaan) Ei aamun sarastus... (Suuttuu) Vanha varovainen puolue -minä perustaa uus! (Itsesäälin vallassa) Mikä aika ennen! Charlotta Raa ja ”Lea”! Mikä isänmaallinen innostus! Kaikki hyvin vielä kun ”Murtovarkaus” ja ”Roinilan talo”… Nyt toinen aika. - Jos en olis herrasmies ja filosofian tohtori ja Emilie ei siinä, minä sanoisin: mitä paska-aikaa me saa elää!
EMILIE BERGBOM Karl sanoo kumminkin - ja hyvä kun sanoo.
KAARLO BERGBOM (suunnittelee) Tulee kirjoittaa MinnalIe: Me ottaa syyt päälle, mutta myös Minna aivan hiukan syypää…
1. NÄYTTELIJÄ (ynnä pari muuta tulee, teatraalisen liikuttuneena) Rakas tohtori ja neiti Emilie! Tällä suuren surun hetkellä me tahdomme antaa teille kaiken, kaiken tukemme! He tahtovat murhata teatterin, he tahtovat kaataa yhteisen puumme, mutta se ei koskaan, ei koskaan saa tapahtua!
KAARLO BERGBOM (päätään kääntämättä) Kuka puhuu?
EMILIE Rakkaat taiteilijakunnan edustajat.
KAARLO BERGBOM Minä kiitän. Miks tulee tänne kesken harjoitus? Mutta minä kiitän. Eilen kovat huudot, suuret epäilykset, nyt yksmielisyys... Siis kiitän! Teatteri niin rakas että tekee kipeää…

Takaisin

Minna
Minna