Kirjailija
Tuotanto
    Proosa
    Näytelmät
       Läpikäytävä
       Kunniakuja
       Uudesta luotava maa
       Minna
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Proosa

Lauri Leskisen joutui omien sanojensa mukaan aloittamaan ”pelkkänä prosaistina”, koska häneltä jäi sodan takia ”runoilukausi” väliin. Leskisen proosatuotanto edustaa perinteistä realistista kansankuvausta. Hän kertoi herkästi ja verkkaisesti maaseudusta sen ihmistä ja luonnosta. Leskisen romaanien tunnelmaa onkin verrattu usein F.E. Sillanpään tuotantoon. Lauri Leskisen proosan vastaanotto oli pääosin positiivista. Osa kriitikoista tosin käytti Lauri Leskisen proosan yhteydessä myös termiä ”kainuisti”. Nimitys annettiin 1950-luvun alussa Pohjois-Suomen korpimaisemaa kuvanneille kirjailijoille, jotka halusivat edelleen käyttää ilmaisukeinonaan muiden jo vanhahtavana pitämää kansankuvausta.

Lauri Leskisen vuonna 1948 ilmestynyttä ”Ehtoona sitten raukee turhaan…” -esikoisteosta seurasi 1950-luvulla viisi romaania ja yksi novellikokoelma. Kaikkien teosten tapahtumat keskittyvät ankean harmaaseen pohjoissavolaiseen syrjäseutuun. Ympäristöjen esikuvat ovat Leskisen lapsuudenmaisemista, soiden ja rämeiden ympäröimästä Lapinsalosta. Lauri Leskisen proosateosten ankara raataminen ja uskonnollinen kilvoittelu on kuvattu pääosin vanhuksien näkökulmasta. Romaaneista merkittävimpänä pidetään valtion palkinnon vuonna 1952 saanutta ”Kirkkaus liki varjoa” -teosta. Leskisen vuonna 1956 ilmestynyt romaani Kilvoitus antoi jo viitteitä tulevasta dramaatikosta, kuten myös kaupunkikuvausta aloitellut ”Arkipäivän seisaus” –novellikokoelma. Lauri Leskisen tuotannon päätti omaelämäkerrallisia piirteitä sisältävä romaani ”Oskar, kutsumusopettaja”.

Romaani ”Kirkkaus liki varjoa” kertoo Lentta-Henterin elämäntarinan. Kuljeksivan hierojan, Roihu-Liinun, jalkavammainen poika kiertää huutolaisena tilalta toiselle. Huhdan talossa Henteri ”ylennetään” rengiksi vammaisuudesta huolimatta. Kierosilmäinen Viliina on Henterin kohtalotoveri. Heidän tiensä erkanevat kun Viliina lähtee muualle piikomaan. Vuosien kuluttua Henteri tuo Viliinan rakentamaansa mökkipahaseen vaimoksi vaikka tämä on tehnyt lapsen toiselle miehelle. Henteri iloitsee Juhannus-pojasta, jota hän rakastaa kuin omaansa. Onnellinen aviopari kestää nöyränä kaikki elämän tuomat kolhut. Pojan kaatuminen sodassa havahduttaa Henterin ja Viliinan näkemään sen, että myös heidän elämällään on suurempi merkitys.

Oskar, kutsumusopettajaPuisto
TekstinäyteTekstinäyte

Luettu katkelma romaanista Kirkkaus liki varjoa.mp3
Lukija Antti Suora