Kirjailija
Tuotanto
    Proosa
    Näytelmät
       Läpikäytävä
       Kunniakuja
       Uudesta luotava maa
       Minna
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

Oskarille oli kylällä kulkiessa vähitellen tullut mieleen, ettei seminaarissa ollut sanallakaan kerrottu, millaista opettajan elämä jossain maaseutukylässä olisi, miten ihmiset elivät ja miten heihin olisi suhtauduttava. Totta kai Oskar jotain muisti kotonaolon ajoilta, mutta kumminkin.

Kaikissa asumuksissa, varsinkin mökeissä, joita löytyi yhä vain lisää, menipä metsänpeittoon miten pitkälle tahansa, oli lähes samanlaista. Ihmisetkään eivät näyttäneet toisistaan erottuvan. Oli koluttava pimeiden porstuain läpi pirtinovelle ja sanottava asia heti ovensuusta. Oskar tottuikin viivyttelemättä sanomaan hyvän päivän ja sitten ilmoituksen koulun alkamisesta, ja että olisi syytä panna kaikki lapset kouluun, koska tekeillä oli laki, joka velvoittaisi tähän kuitenkin myöhemmin. Ja muutenkin olisi lapselle suuri vahinko, jos koulu jäisi käymättä.

Muutamassa mökissä, jota sanottiin Naurisahoksi, oli kävelemään opetteleva lapsi lepsahtanut istualleen aivan oven lähelle ja parahti säikähdyksestä itkuun Oskarin tullessa. Joku tuli ja sieppasi lapsen syliinsä, äiti varmaan. vasta tämän jälkeen Oskar huomasi, että pienessä mökinpirtissä oli väkeä enemmältikin, kaikki liike ja kaikki äänet vain olivat pysähtyneet, kuten tavallisesti oudon vieraan tullessa.

Oskarille oli kylällä kulkiessa vähitellen tullut mieleen, ettei seminaarissa ollut sanallakaan kerrottu, millaista opettajan elämä jossain maaseutukylässä olisi, miten ihmiset elivät ja miten heihin olisi suhtauduttava. Totta kai Oskar jotain muisti kotonaolon ajoilta, mutta kumminkin.

Kaikissa asumuksissa, varsinkin mökeissä, joita löytyi yhä vain lisää, menipä metsänpeittoon miten pitkälle tahansa, oli lähes samanlaista. Ihmisetkään eivät näyttäneet toisistaan erottuvan. Oli koluttava pimeiden porstuain läpi pirtinovelle ja sanottava asia heti ovensuusta. Oskar tottuikin viivyttelemättä sanomaan hyvän päivän ja sitten ilmoituksen koulun alkamisesta, ja että olisi syytä panna kaikki lapset kouluun, koska tekeillä oli laki, joka velvoittaisi tähän kuitenkin myöhemmin. Ja muutenkin olisi lapselle suuri vahinko, jos koulu jäisi käymättä.

Muutamassa mökissä, jota sanottiin Naurisahoksi, oli kävelemään opetteleva lapsi lepsahtanut istualleen aivan oven lähelle ja parahti säikähdyksestä itkuun Oskarin tullessa. Joku tuli ja sieppasi lapsen syliinsä, äiti varmaan. vasta tämän jälkeen Oskar huomasi, että pienessä mökinpirtissä oli väkeä enemmältikin, kaikki liike ja kaikki äänet vain olivat pysähtyneet, kuten tavallisesti oudon vieraan tullessa.

Takaisin

Kansi Osmo Omenamäki 1980
Kansi Osmo Omenamäki 1980