Kirjailija
Tuotanto
    Pakinat
    Romaanit
       Siunattu hulluus
       Meidän herramme muurahaisia
       Pikku Pietarin piha
       Alvari kananvahti
       Pekko, runoilijan poika
    Nuorisokirjat
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

Kun mies painaa alle sadan kilon, on helppo sanoa yhdellä sanalla, millainen hän on: kitukasvuinen, ruipelo, kanttura, lallukka vai könsikäs. Mutta kun hänen painonsa vyörähtää toiselle sadalle, niin kieli käy yht'äkkiä kuivaksi, eikä tiedä, millaisella ääntelyllä miestä kuvaisi.

Lukuunottamatta Elmeriä, joka ei ollut ehtinyt paisua täyteen mittaansa, veljekset olivat sitä lajia, jonka ei ole menemistä suolle jalkaisin. Anan ja Vilippuksen maha pursuili jo komeasti yli housunkauluksen, ja vähää vaille oli, etteivät he kirkkkoon eksyessään saattaneet kannatella virsikirjaa vyötärönsä varassa. Ja kyllä Elmerikin sai itsestään isännän näköisen, jos pitkän kaulan nenässä keikkuvan päänsä veti hartioiden väliin ja vähän pullisti keskikohtaansa.

Tuskin Luojakaan tiesi minkä verran veljekset, nuo kolme saman puntarin punnusta, painoivat yhteensä. tarkimmin sen luultavasti tiesi tamma, joka selkä notkolla kiskoi heitä ravistuneissa kärreissä kohti kaupungin rajaa.

Takaisin