Kirjailija
Tuotanto
    Pakinat
    Romaanit
       Siunattu hulluus
       Meidän herramme muurahaisia
       Pikku Pietarin piha
       Alvari kananvahti
       Pekko, runoilijan poika
    Nuorisokirjat
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

Hän ei ole mikään suuri runoilija, sanoo äiti. Paksu kyllä, sen näen, ja hän ansaitsee meille jokapäiväisen leivän kirjoituksillaan. Aamen.

Hän haisee omenalle, ei aina mutta usein. Se merkitsee sitä, että meillä on taas ilonpäivät. Hän rallattelee ja hulluttelee ja sanoo: Hei Pekko. otetaanks yks jyyppy! Ja sitten hän menee taas huoneeseensa runoilemaan.

Sellainen hän on, minun isäni. Ei muuta kuin viheltelee, menee kamariinsa ja kohta on taas kirjoitus kirjoitettu. Sillä saa leipää ja juustoa, vaikka mitä. Aamen.

Minä olen ikäisekseni. En ole isovanha vaan pikkuvanha. Ne silittävät päätä kun on pikkuvanha. Se harmittaa, mutta ei ne välitä. Toivoisin että olisin vaikka yksikymmenvuotias. Saisin antaa niitä TURPIIN.

Turpiin on hyvempiä sanoja mitä on, kuulin sen äsken yhdeltä taholta tuolla pihalla.

Takaisin