Kirjailija
Tuotanto
    Pakinat
    Romaanit
       Siunattu hulluus
       Meidän herramme muurahaisia
       Pikku Pietarin piha
       Alvari kananvahti
       Pekko, runoilijan poika
    Nuorisokirjat
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Vinski ja Vinsentti

- Kiitos, sanoi Vinsentti vähän myöhemmin, kun he molemmat istuivat keittiön portailla syömässä paistettuja perunoita ja silakoita.
- Niin mistä? kysyi Vinski muina miehinä.
- Kun pelastit minun henkeni.
- Mitäs tuosta, Vinski sanoi vielä enemmän muina miehinä.
- No olisi se nyt vain aika keljua istua tässä ilman henkeä! Vinsentti sanoi.
- No niin, siltä kannalta kyllä, myönsi Vinski.
Kun perunat ja silakat oli syöty, sanoi Vinsentti:
- Nyt minä olen taas hyvällä tuulella. Kuule, tehdäänkö liitto?
- Tehdään.
- Minä lupaan tehdä aina mitä sinä vain tahdot.
- Älä nyt?
- Ihan totta! Lupaa sinäkin.
- Tuota noin, en minä voi luvata tehdä aina mitä sinä tahdot, kun minä en osaa lentää.
- No tee sitten aina niin kuin itse tahdot, vai mitä?
- Se on hyvä sopimus.
- Me ollaan nyt sitten ihan kuin veljeksiä, niinhän?
- Kerta kaikkiaan veljeksiä, vakuutti Vinski.
- Kuin veljeksiä, toisti Vinsentti ja käänsi nokkansa pois päin, ettei Vinski nähnyt, mitenkä vesi sirisi sen silmistä.

Takaisin

kansi Maija Karma 1956
kansi Maija Karma 1956