Kirjailija
    Lapsuus ja nuoruus
    Lehtimies, pakinoitsija
    Vapaa kirjailija
Tuotanto
Kansitta
Teokset
Lähteet
Info
Haku
Sivukartta
Etusivulle
Tekstinäyte

Simo Puupposen sotapäiväkirjasta 8.1.1942

Vakava keskustelu vanhempieni kanssa, josta kävi selville m.m. heidän suuri huolensa siitä, etten tekisi Äänislinnassa mitään älyttömyyksiä. Evästykset ja toivomukset olivat kaikki paikallaan. Toivon kykeneväni niitä noudattamaan.

Mutta samassa yhteydessä kävi myös selville, miten pintapuolisesti todella tunnetaan sota onnettomuutena. Ei sodan suurin vitsaus ole siinä, että ihmisiä kuolee, vaan siinä että valtava osa sodan kanssa tekemisiin joutuneista joutuu sielullisesti pois tolaltaan ja monta kertaa menettelee myös sen mukaisesti. On helppo syyttää erehtynyttä ihmistä, mutta on myös tahallista petosta vaatia häntä tuntemaan ja ajattelemaan sodassa rauhanaikaisesti. Kuoleman läheisyys, toiminta ilman henkilökohtaisesti tavoiteltavia päämääriä ja alistuminen välttämättömyyteen eivät suinkaan ole omiaan pitämään pystyssä moraalia. Luulenpa, että vain harvat voivat laskea omaksi ansiokseen sitä, jos ovat näissä olosuhteissa säilyttäneet vissin katsomuksensa, kasvatuksensa ja tavaksi tulleen käsityksen hyväksymän ryhdin.

Sodassa syntyy mahdollisesti sankareita, mutta tuhat kertaa enemmän siinä sortuu lopullisesti ihmisraunioita. Jos todella lähtee etsimään syytä siihen, miksi tällainen kärsimysten ja kurjeuuden paljous on välttämätöntä, niin ei missään tapauksessa voi päätyä niihin pintapuolisuuksiin, jotka sisältyvät toitotukseen isänmaallisuudesta.

Takaisin

Käsialanäyte sotapäiväkirjasta
Käsialanäyte sotapäiväkirjasta
Simo ja Tuovi Puupposen arkisto