Hermanni Hulukkonen

Saparokankaan Maanviljelyspiirin Yhteisostotoimikunnan Koneaseman Jakeluosaston konttorissa istui neiti, jonka kynnet olisivat saaneet palkinnon haravanäyttelyssä ja nenä ollut omiaan Valtion Vehnämyllyn jauhomainokseksi.
- Saisinko kuokan? Hermanni Hulukkonen kysyi.
- Mikä nimi?
- Onko niitä erinimisiäkin?
- Ei, vaan teidän nimenne?
- Hulukkonen, nimittäin Hermanni. Tekovuosi 1892
- Oletteko anonut kuokkaa?
- Muuta en ole joutanut tekemään viimeisen viiden vuoden aikana.
- Hetkinen, katsotaan.
Neiti sukelsi joihinkin kortistoihin ja palasi pinnalle jo tunnin kuluttua.
- Valitan, mutta kuokkalistalla ette ole vielä vuorossa. Asiakirjoista näkyy, että saatte hevosvetoisen leikkuukoneen.
- Juutastako minä sillä teen! Mureniksi menisi meidän kivikkomäessä. Eikä minulla ole mitään leikattavaakaan. Ihmettelenpä, onko tähän aikaan vuodesta muillakaan kristityillä mitään leikattavaa.
- Hyvä herra Hulukkonen, neiti sanoi. - Uskokaa minua, kuokka on uusimpien teknillisten tutkimusten valossa osoittautunut erittäin epäkäytännölliseksi ja vanhentuneeksi maatalouskoneeksi!
- Kehnoko sen on sanonut!
- Ei, vaan Valtion Maatalouskoneiden Yhteistuotantoyhtiön toimitusjohtaja. Sitä paitsi hän on ilmoittanut, että kuokkia aletaan valmistaa vasta 1965 ja silloinkin pelkästään museotarkoituksiin. Erikoisanomuksella ehkä voisitte saada traktorivetoisen itsesitojan tai leikkuupuimakoneen. [...]

Pakinasta Kuokka (1949), kokoelmasta Hermanni Hulukkonen ja puolisonsa Eveliina, 1968

Takaisin

Aapelin vignetti
Aapelin vignetti
piirros Rolf Sandqvist 1944
© Rolf Sandqvist 2002

Alunperin Savon Sanomille suunniteltua vignettiä käytettiin myös muissa lehdissä julkaistujen Aapelin pakinoiden yhteydessä.