Tekstinäyte

Muistelisinko elämääni? Ei, en nyt. Sitä on kartettava. Kerran minut houkuteltiin kertomaan lapsuudestani. Kerroin kasvaneeni lastenkodissa, jonka vuoksi olen sellainen kuin olen. En ollut saanut osakseni tarvittavaa määrää rakkautta. Siitä tuli synkkä kertomus, mutta se sopi kuin tehty senkertaiselle kuulijalle.

---

Niin kuin huomaatte, hyvä herrasväki, puhelen mieluusti ja olen joltinenkin kuvittelemaan. Nyt kuitenkin muistan varhaisen sunnuntaiaamun ja toripöydät ja herra Simsetin ja panen kuvittelut lukkojen taakse. Jatkan vain kävelemistä.

Oikein, kävelemistä. Minusta käveleminen on jotakin. Juna on hyvä ja linja-auto on hyvä, jos on kiire ja tietää minne menee. Mutta tie on parempi, kun ei sada.

En kehu käveleväni huvin vuoksi vaan siksi, että on käveltävä. En myöskään väitä nauttivani erityisemmin luonnosta ympärillä. Suoraan sanoen en huomaa tuossa luonnossa paljoakaan, jonkin väriläikän siellä, jonkin hajun täällä. Nekin jäävät monasti huomaamatta, ellei ole ketään, jonka kanssa huomaisi. On jääty osattomaksi niissä seikoissa.

Takaisin